30.09.2008 Laura blogi

Tässäpä fiiliksiä juuri ennen keikkaa, kuva ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Sekoilua ja suuria tunteita 29.9.2008

Tervehdys kaikille ja mahtavaa syksyn alkua munkin puolesta! Nyt on sellainen viikonloppu takana että ei voi muuta kuin hymyillä ja muistella lämmöllä... Lauantaista muodostui ikimuistoinen päivä meille kaikille, vaikka kiirettä ja säätöä riitti monenkin päivän edestä.

Meillä alkoi päivä jo yheksältä aamulla kun käytiin maikkarilla piipahtamassa Jackpot ohjelman nauhotuksissa. Tällä kertaa ei omaa vetoa tarvinnut jännittää, vaan jännitys kohdistui ohjelmassa esiintyneeseen perheeseen, ja heidän tehtävän suorittamiseen. Siitäpä ei sen enempää, lopputuloksen voi katsoa sitten itse ohjelmasta:)

Sieltä päästyämme meidän tekniikan ihmelapset, "Vajak brothers" siirtyivät Tavastialle laittamaan kamoja iltaa varten valmiiksi. Itse ehdin käymään tässä välissä kotona, tavoitteena vetää pieni välikuolema, mutta ei se uni sitten tullut kun jysähti aivan järkyttävä jännitys päälle joka lamautti ihan täysin. Oli sitten pakko lähteä kohti Tavastiaa kun tuntui että ei siinä yksin tullut hullua hurskaammaksi. Checkin odottelukin tuntui ikuisuudelta ja minä tapoin aikaa lähinnä rasittamalla huonoilla jutuilla rakkaita bändiystäviäni, keikkamyyjäämme ja Vajak brothersseja. Onneksi heidän hermonsa ovat pitkät kuin sivari, eikä kukaan edes uhannut lyödä, kai. (Hehee.)

Checkin jälkeen odottelu jatkui, ja olin lähestulkoon varma, että kello oli alkanut käydä taaksepäin. En oikeastaan itsekään tajua, miten sainkin lietsottua sellaisen paniikin päälle. Musta tuntui siltä, kuin en olisi ikinä soittanut keikan keikkaa ja ylipäätään nähnyt sellaista insrumenttiloa kuin rummut. Kun vihdoin alkunauha alkoi pyörimään mun oli pakko mennä piiloon monitorinmikserin taakse arvioimaan tilannetta uskallanko mennä lavalle. Pakkohan se sitten oli, jos en olisi sitä vapaaehtoisesti tehnyt niin joku olisi mut varmaan hiuksista sinne vetänyt. Onneksi suurin jännitys purkautui heti ekan biisin aikana ja fiilis oli aivan mahtava. Paljon ihmisiä, paljon tuttuja kasvoja, ja paljon käsiä ilmassa. Ei kai sitä oikein muuta voikkaan toivoa. Ja kun soittokin vielä lähti kulkemaan mainiosti, oli hymy herkässä. Muutama biisi sai ensiesityksen tuolla keikalla, mutta oli kiva huomata että ainakin osa oli ehtinyt tutustumaan materiaaliin etukäteen. Voi veljet, ei taida oikein sanat riittää kertomaan kuinka hieno oli fiilis. Täytyy sanoa, että kyllä toi keikka meni mun rankingissa ihan top-listan kärkipäähän, ja kyllä olisi kaduttanut mikäli piiloon olisin jäänyt...

Eli, ihan mahtavaa, ihanaa, upeeta! Kiitos kaikille paikalla olleille, ilman teitä ei keikka olisi ollut mitään. Kiitos myös kaikille levyn teossa mukana olleille, ilman teitä tämä keikka ei taas olisi ollut mahdollista. Erityiskiitos Maijalle sekä meijän ihanille Vajak-veljeksille, kyllä te hyvin vedätte:) Kiittää tahtoisin vielä neljää hullua Inkkaria, jotka ovat niin rakkaita ja ihania. Piis!

Lauran Lauantain top 5:

1. "Minä olen Jenny" -leikki
2. Veljeksien vesipullo
3. Pakokauhu
4. Saippuakuplat
5. Huonot jutut (okei, niiden määrä on vakio...)

-Laura